Radiotoiminta alkoi Suomessa puhtaasti harrastajien innokkaista ja salaisista kokeiluista. Ensimmäinen tunnettu suomalainen radioamatööri oli Leo Lindell, joka loi vuonna 1914 radioyhteyden koulutoverinsa Viljo Volmar Valtasen kanssa sekä sähkötti Turusta Naantaliin vuonna 1916. Vuonna 1919 ilmestyi Ilmari Jäämaan teos Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja, joka kasvatti nuorukaisten kiinnostusta radiotoimintaan.

Tammikuussa 1922 lähetettiin Turussa ensimmäinen radiokonsertti ja seuraavan vuoden tammikuussa Helsingissä toinen. Molemmat lähetykset olivat osa Ilmari Jäämaan aloitteesta vuonna 1921 syntyneen NVL-radioyhdistyksen talvipäivien ohjelmaa.

Vuonna 1924 Suomessa oli kolme merkittävää yleisradioasemaa: Helsingin Katajanokalla toimiva Radiopataljoonan asema, Radiola eli Suomen radioyhdistyksen asema Helsingissä sekä Tampereen radioasema. Säännöllinen toiminta alkoi 7.3.1925, kun Suomen radioamatööriyhdistys alkoi lähettää ennalta suunniteltua ja yleisölle ilmoitettua, säännöllistä radio-ohjelmaa Radiolasta käsin.

Yleisradion ensimmäinen lähetys näki päivänvalon vuonna 1926

O.Y. Suomen Yleisradio A.B. Finlands Rundradion, maamme alusta asti kaksikielinen ja monien suurten toimijoiden, kuten Puolustusvoimien, Lennätinhallituksen ja Suomen tietotoimiston yhteinen ohjelmayhtiö perustettiin vuonna 1926 – vain neljä vuotta myöhemmin kuin maailman ensimmäinen yleisradioyhtiö BBC. Yhtiössä oli suuromistajien lisäksi osakkaana muun muassa useita lehtitaloja ja radioliikkeitä.

Yleisradiolla nähtiin alusta asti olevan monta tärkeää kansallista tehtävää. Sen esimerkiksi toivottiin lähentävän kaupunkien ja maaseudun väestöä toisiinsa sekä luovan ja lujittavan isänmaallista ajattelua.

Ensimmäisenä Yleisradiosta lähti eetteriin 9.9.1926 kuuluttaja Alexis af Enehjelmin ääni, kun hän kuulutti Suomen Yleisradion lähetyksen alkaneeksi. Valitettavasti lähetykset olivat tuolloin suoria eikä tallenteita tehty, joten tuo historiallinen kuulutus on tallessa enää harvojen tuolloin radiota kuunnelleiden muistoissa. Vanhin tallessa oleva nauhoite on presidentti P. E. Svinhufvudin puhe vuoden 1935 alussa.

Radiotoiminta alkoi erittäin vilkkaana ja monipuolisena. Jo ensimmäisen vuoden aikana aloitettiin muun muassa radioinnit eduskunnasta, kieliohjelmat ja säännölliset sinfoniakonserttien radioinnit. Vuonna 1927 Ylen toimintaa alettiin rahoittaa maksullisilla radion kuunteluluvilla ja vuoden 1928 alussa Suomessa on 37 000 kuunteluluvan haltijaa. Kiinnostus radiota kohtaan oli kovaa ja kasvoi nopeasti – vuoden 1930 alussa lupia oli myyty jo 90 000 kappaletta ja vuonna 1940 huikeat 347 533 kappaletta.

Yleisradion ehkä näkyvin tunnus ja maamerkki, Lahden radiomastot, valmistuivat vuonna 1927 Salpausselän harjulle. Nämä huikeat oranssit jättiläiset ovat 150 metriä korkeat ja painavat kumpikin 120 tonnia. Mastojen välinen etäisyys on 316 metriä. Nykyisellään mastot eivät enää ole toiminnassa, mutta niiden historiallinen arvo on merkittävä, sillä aikanaan niillä oli keskeinen merkitys radiotoiminnan edistymiselle yhdessä Salpausselän uuden suuraseman kanssa.

Radion merkitys toisen maailmansodan aikana

Radiolla oli suuri merkitys toisen maailmansodan aikana. Sitä käytettiin sekä propagandavälineenä vihollisen taistelutahdon murentamiseksi, että omien joukkojen taisteluinnon ja mielialan kohottajana.

Radiolla oli tärkeä rooli erityisesti Viipurin kaupungin pelastamisessa jatkosodan aikana. Neuvostoliiton joukot olivat miinoittaneet useita paikallisia rakennuksia radiomiinoin ennen pakenemistaan kaupungista suomalaisjoukkojen tieltä. Nämä miinat oli ohjelmoitu räjähtämään resonanssista, joka syntyy, kun niissä olevat kaikki kolme äänirautaa alkavat värähdellä. Jokin tietty kolmisointu siis sai miinat räjähtämään.

Suomalaiset onnistuivat kuitenkin Yleisradion avustuksella selvittämään muutaman räjähdyksen jälkeen miinojen toimintaperiaatteen ja niiden räjäyttäminen päätettiin estää soittamalla Viipuriin ajetusta Yleisradion lähetysautosta tauotta Säkkijärven polkkaa, jonka monipuolisen melodian arveltiin sisältävän riittävän paljon kolmisointuja, jotta vihollisen toiminta ääniaaltojen välityksellä estyy. Häirintälähetyksiä lähetettiin ensin yhdestä, sitten kahdesta autosta ja lopulta useammasta lähettimestä käsin yhtäjaksoisesti 1.9.1941-2.2.1942.

Kaupallisten radiokanavien synty

Suomi oli ensimmäinen Pohjoismaa, jossa sallittiin kaupallinen radiotoiminta. Vuosina 1921-1935 radiotoimintaan osallistuivat yksityiset yritykset. Vaikka Oy Yleisradio Ab perustettiin jo vuonna 1926, ei se vielä merkinnyt kaupallisen radiotoiminnan rajoittamista, sillä ensimmäisen vuosikymmenensä Yleisradio ei yhtiönä ollut valtion omistuksessa. Vuonna 1927 säädetty laki määräsi radiotoiminnan luvanvaraiseksi ja Yleisradio sai ainoana käyttää valtion omistamaa suurasemaa.

Vuonna 1935 tehtiin toimilupasopimus, joka kielsi valtiota myöntämästä toimilupia muille kuin Yleisradiolle, josta oli tullut valtiollinen ja eduskunnan valvoma laitos vuonna 1934. Tämä yksinoikeuden aika kesti aina vuoteen 1985 asti, jolloin valtioneuvosto myönsi joukolle pieniä kaupallisia radiokanavia luvan lähettää mainoksia sisältävää radio-ohjelmaa kahden vuoden kokeilujakson ajan. Ensimmäinen kaupallinen radiokanava oli 27.4.1985 Nivalassa toimintansa aloittanut radio Lakeus.

Tunnetuin tuon ajan kaupallisista radiokanavista ja kokonaisen kaupunkikulttuurin synnyttänyt Radio City aloitti toimintansa 30.4.1985. Ensimmäisenä soi Eino Grönin kappale Valkovuokot ja ensimmäisenä Radio City mainosti vakuutusyhtiö Kansaa. Nuoriso siirtyy suurin joukoin Radio Cityn kuulijoiksi ja sen toimittajista, Outi Popista, Juha Tynkkysestä ja Teppo Turkista tuli legendaarisia julkkiksia.

Nykypäivänä kaupallinen radiotoiminta on vakiintunut ja levinnyt kaikkialle maahan. Myös valtakunnallisesti toimivia kaupallisia radioita on jo kymmenen. Koska suomalaiset kuuntelevat yhä yli kolme tuntia radiota vuorokaudessa, on helppo ymmärtää, että kaupallinen radiotoiminta voi hyvin ja että on kannattavaa kilpailla Yleisradion kanssa kuuntelijoista, vaikka valtio-omisteisen yhtiön asema saattaa välillä tuntua ylivoimaiselta.